Päivi Alasalmi: Vainola

****
Tämä kirja lisäsi addiktiotani kyseisen kirjailijan teoksia kohtaan, sillä loppu on jos mahdollista vieläkin kieroutuneempi kuin Valkoisessa naisessa. Tällä kertaa tapahtumat keskittyvät nykyaikaan Etelä-Suomessa, vaikka sivujuonteissa muistakin paikoista puhutaan.

Vainola on tarina Laurasta, joka nai hetken mielijohteesta vasta tapaamansa Lauri Vainolan ja muuttaa tämän kartanoon (tai linnaan) asumaan. Pian hän alkaa löytää kartanosta erilaisia outoja ja pelottavia asiota, eikä pysty juuri jatkamaan väitöskirjansa kirjoittamista. Miestään hän alkaa kammoksua jo ensimmäisten päivien jälkeen, mutta tahtoo pelata pelin loppuun kun on siihen kerran ryhtynyt.

Kirjassa parasta on se, että kaikki kerrotaan Lauran ajatusten kautta, eikä mistään muualta saa vihjeitä tapahtumista. Henkilöhahmot ovat pelottavan kieroja ja jälleen kerran loppuratkaisu yllätti ainakin itseni täydellisesti. Ehkä mielikuvitukseni ei olekaan niin kieroutunut kuin olen kuvitellut. :)

Ei heikkohermoisille.

Kuva Helsingin Sanomien sivuilta.

Helena Waris: Uniin piirretty polku

Jos pidät vaelluksesta, historiasta ja luonnonmystiikasta, pidät myös tästä kirjasta. Uniin piirretty polku on kertomus muinaissuomalaisista ja vanhoista mahdeista. Erityisesti se on tarina Ailesta, Troista ja Arnista, jotka etsivät oikeaa kotiaan, kukin omalla tavalllaan. Enempää tästä kirjasta on melkein mahdoton kertoa paljastamatta liikaa juonesta. Taikavoimia? Kyllä, mutta melko maltillisissa määrin. Fantasiaa tämä on, mutta ei harrypottermaisesti, vaan uskottavammin. Itse pystyin eläytymään kirjan tarinaan hyvin, mainituilla harrypottereilla se ei kohdallani onnistu...

Lionel Shriver: Poikani Kevin

Tälle kirjalle on mahdoton antaa tähtiä. En vain osaa. Jos tähdet määritellään sillä, kuinka paljon kirja herättää tunteita ja ajatuksia, tämä kirja saisi minulta viisi tähteä. Sitä ei tarvitse hetkeäkään edes miettiä. Mutta ne tunteet, joita tämä kirja herättää, ne eivät ole positiivisia. Ne ovat jotain kauhun, säälin, epätoivon ja inhotuksen epämääräistä sekoitusta. Suosittelen tätä kirjaa ihmisille, jotka haluavat eroon vauvakuumeestaan. Raskaana ollessaan tätä ei ehkä kannata lukea...

Itse tarinasta sen verran, että kirja koostuu Kevinin äidin, Evan, Kevinin isälle kirjoittamista kirjeistä. Kaikki kirjeet on kirjoitettu sen jälkeen, kun Kevin on joutunut vankilaan toteuttamansa rikoksen takia, ja kattavat Kevinin koko elämäntarinan lapsen hankkimisen suunnittelusta viimeisiin tapaamisiin vankilassa. Seuraavassa kappaleessa hieman juonipaljastuksia, joten lopeta tähän, jos haluat lukea tämän kirjan ilman suurempia ennakkoaavistuksia.

Kevinin tekemä rikos on kouluammuskelu, ja se kerrotaan kirjassa hyvin aikaisin, jo ensimmäisen kirjeen lopussa. Kuitenkin yksityiskohdat kerrotaan vasta lopussa, samoin se, että rikokseen liittyy vielä muutakin. Kyseessä ei siis ole mikään aivan tavallinen kouluammuskelu, vaan kenties tarkimmin koskaan suunniteltu ja toteutettu tapaus. Kuvaus on sen verran elävää, että itseäni alkoi oikeasti oksettaa jossain vaiheessa. Se on hyvin epätavallista, luen tavallisesti kuvaukset kuinka raa'asta rikoksesta hyvänsä silmää räpäyttämättä. Tämä oli kuitenkin jotain sellaista, johon Stephen King ei ole kohdallani pystynyt: tunnesiteiden luominen henkilöhahmoihin. Kyseessä on myös niin kieroutunut psykologinen kertomus, että oma mielikuvitukseni ei riittänyt arvaamaan loppua.

Jepjep, nauttikaa jos pystytte. :)

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

*****

Tämä kirja kolahti. Kovaa. Sanoisin, että se on tarina elämän mielettömyydestä, mutta nautittavissa puitteissa. En kuitenkaan suosittele tätä kenellekään, joka inhoaa filosofiaa, tai joka ei tiedä siitä lukion peruskurssin vertaa. Silloin puolet tekstistä menee helposti yli. Yleensä vierastan liiallista sivistyssanojen käyttöä, mutta tässä se on tehty jotenkin... elegantin ironisesti.

Tykkäsin kovasti, ja lisäksi kirja herätti vastustamattoman halun juoda kuppi teetä ja syödä pala hyvää suklaata. Siis vain yksi pala, tämä täytyy hyödyntää! Tuntuu, kuin olisin oppinut tämän kautta elämään paremmin hetkessä, ja ottaa kaiken irti arjesta. Jotenkin kliseistä, tiedetään, mutta jotain tämä kirja minulle teki.

Siilin eleganssi kuuluu myös siihen harvinaiseen joukkoon, joka tulee joskus lähitulevaisuudessa kuulumaan kirjahyllyni vakiovarusteisiin. Luulen nimittäin, että kirja on parhaimmillaan pienissä erissä, luku kerrallaan palasteltuna, mutta en malttanut jättää sitä kesken kuin kerran. Kuuluu osastoon "lue luku ja ole hyvällä tuulella monta tuntia". Ja luvut eivät ole pitkiä... Pahan päivän varalle tämä siis on saatava, vaikka yleensä luen kirjan kerran ja se unohtuu. Suosin siis yleensä kirjastoa. :)

Haltioitunut
Neksunne

Olivier Rolin: Port Sudan

**

Kirjoitan tämän (kuten kaksi edellistäkin lukukokemusta) jälkikäteen. Tästä kirjasta on yllättävän vähän muistikuvia ottaen huomioon, että luin sen alle viikko sitten. Kirjassa Port Sudaniin asettunut entinen merenkulkija palaa nuoruutensa Pariisiin jäljittämään vanhan ystävänsä kohtaloa, ja vaelteluja säestävät filosofisehkot pohdintapätkät. Luin koko kirjan junassa Helsinki-Orivesi-välillä, joten se on hyvin nopealukuinen. Mutta kuten todettu, ei kovin mieleenjäävä.

Jean Echenoz: Pitkä juoksu

**
Tämän kirjan luin loppuun. Kirjoitin tuonne Vuoroaan odottamassa listalle näin:

Jean Echenoz: Pitkä juoksu
- Jokin takakannen kuvauksessa sai lainaamaan tämän, en oikein osaa tarkemmin määritellä, mikä.

Kirjan luettuani totesin, että eiköhän siinä joku idea ollut, en vaan oikein osaa tarkemmin määritellä mikä. Loppuun saakka kuitenkin luin, ja oli siinä mielenkiintoisia näkökulmia muutamaan asiaan, ainakin vanhan kilpaurheilijan näkökulmasta. :)

Sari Vuoristo: Matkatoveri

*
Ensimmäinen kirja moneen vuoteen, jota en lukenut loppuun. Pakotan aina itseni lukemaan vähintään 50 sivua, ja jos edelleenkään ei nappaa, niin kirja saa mennä. Tästä en saanut kiinni, kerronta vaan vaikutti kovin teennäiseltä. Kikkailulta ajassa ja paikassa hyppien. Usein tuo kikka jopa tehoaa minuun, mutta ei tällä kertaa.

Sesse Koivisto: Enkeli Savannilla

*****
Tämä oli sitten niitä unen varastavia kirjoja. Ei niin, että sen herättämät ajatukset valvottaisivat, mutta kun tuo oli pakko lukea loppuun yhdellä istumalla. Oli freesi olo töissä, kun tuli nukuttua huimat kolme tuntia... Jep, olen addikti. :)

Kohdaltani se oli menoa ensimmäisiltä sivuilta, sillä vietin alkuosan tapahtumapaikoilla vuosi sitten pari kuukautta. Pystyin täysin näkemään kuvaukset silmieni edessä, muistamaan alun ja kuvittelemaan loput. Kenia on hieno maa, ja tämä kirja välittää sen erittäin hyvin. Välillä julma, mutta sekin välittyy.

Tarina on loistava, vaikka lopussa meneekin vähän siirappiseksi. Seuraavissa lainakirjoissa on lisää saman tekijän teoksia. Siis olettaen, että kirjaston koko valikoima alkaa olla käytettävissä... Tai sitten hyvällä tuurilla noita voi olla useampikin siinä pienemmässä valikoimassa. Voi remontti, lopu jo! Tahtoo näitä lisää...

Matkakuumeinen Neksunne

Carita Forsgren: Auringon kehrä

****

Hieno kertomus pojasta nimeltä Amunhotep sekä tytöstä nimeltä Päivänkehrä, mutta tämäkään ei ollut mikään nopealukuinen kirja. Olen näitä aikasyöppöjä valinnut viime aikoina useammankin. :)

Joka tapauksessa kertomus sijoittuu noin pronssikaudelle, ja sijoittuu sekä Kemetiin (nykyinen Egypti) että matkalle muinaisesta Suomesta tuohon maahan halki muinaisen Euroopan.

Kerronta on sujuvaa, ja tykkäsin erityisesti maisemakuvauksista. Lisäksi henkilöhahmot olivat hyvin mielenkiintoisia, samoin paikasta hyvin riippuvaisten tapakulttuurien kuvaukset.

Neksunne

Ngugi wa Thiongo: Variksen velho

****

Tässäpä kirja, joka pitää otteessaan. Suomalaiseen korvaan eksoottisia nimiä on vaikea pitää muistissa, mutta kun niihin tottuu, on tarinaakin helpompi seurata. Ja sitä tarinaahan riittää, lähes 800 sivua. Voin lisäksi varoittaa, että teksti ei ole nopealukuista, mutta maksaa kyllä vaivan.

Satiirin käyttö kirjassa on uskomattoman loistavaa. Itse pidän mustasta huumorista sekä kaikenmaailman satiirista ja ironiasta, joten kirja oli oikein passeli valinta. Lisäksi Keniassa vietetyjen kuukausien jälkeen on jopa pelottavaa todeta, että tuo kaikki ei välttämättä olisi edes mahdotonta lähiseuduilla...

Teksti on aivan loistavaa ja juonenkäänteet uskomattomia. Tykkäsin siis. Tarina pyörii pääasiassa Kamitin ja Nyawiran ympärillä, he ovat alussa aivan tavallisia Abiririan kansalaisia. Pikkuhiljaa tarinaan sekoittuvat myös maan Valtiaan ja hänen hovinsa toilailut. Juonta ei pääse missään vaiheessa sanomaan tylsäksi.

Suosittelen luettavaksi jokaiselle, jota Afrikan kulttuuri kiinnostaa vähänkin. Mutta varatkaa ihmeessä aikaa tuohon lukuprojektiin!

Neksunne