Muriel Barbery: Siilin eleganssi

*****

Tämä kirja kolahti. Kovaa. Sanoisin, että se on tarina elämän mielettömyydestä, mutta nautittavissa puitteissa. En kuitenkaan suosittele tätä kenellekään, joka inhoaa filosofiaa, tai joka ei tiedä siitä lukion peruskurssin vertaa. Silloin puolet tekstistä menee helposti yli. Yleensä vierastan liiallista sivistyssanojen käyttöä, mutta tässä se on tehty jotenkin... elegantin ironisesti.

Tykkäsin kovasti, ja lisäksi kirja herätti vastustamattoman halun juoda kuppi teetä ja syödä pala hyvää suklaata. Siis vain yksi pala, tämä täytyy hyödyntää! Tuntuu, kuin olisin oppinut tämän kautta elämään paremmin hetkessä, ja ottaa kaiken irti arjesta. Jotenkin kliseistä, tiedetään, mutta jotain tämä kirja minulle teki.

Siilin eleganssi kuuluu myös siihen harvinaiseen joukkoon, joka tulee joskus lähitulevaisuudessa kuulumaan kirjahyllyni vakiovarusteisiin. Luulen nimittäin, että kirja on parhaimmillaan pienissä erissä, luku kerrallaan palasteltuna, mutta en malttanut jättää sitä kesken kuin kerran. Kuuluu osastoon "lue luku ja ole hyvällä tuulella monta tuntia". Ja luvut eivät ole pitkiä... Pahan päivän varalle tämä siis on saatava, vaikka yleensä luen kirjan kerran ja se unohtuu. Suosin siis yleensä kirjastoa. :)

Haltioitunut
Neksunne

Olivier Rolin: Port Sudan

**

Kirjoitan tämän (kuten kaksi edellistäkin lukukokemusta) jälkikäteen. Tästä kirjasta on yllättävän vähän muistikuvia ottaen huomioon, että luin sen alle viikko sitten. Kirjassa Port Sudaniin asettunut entinen merenkulkija palaa nuoruutensa Pariisiin jäljittämään vanhan ystävänsä kohtaloa, ja vaelteluja säestävät filosofisehkot pohdintapätkät. Luin koko kirjan junassa Helsinki-Orivesi-välillä, joten se on hyvin nopealukuinen. Mutta kuten todettu, ei kovin mieleenjäävä.

Jean Echenoz: Pitkä juoksu

**
Tämän kirjan luin loppuun. Kirjoitin tuonne Vuoroaan odottamassa listalle näin:

Jean Echenoz: Pitkä juoksu
- Jokin takakannen kuvauksessa sai lainaamaan tämän, en oikein osaa tarkemmin määritellä, mikä.

Kirjan luettuani totesin, että eiköhän siinä joku idea ollut, en vaan oikein osaa tarkemmin määritellä mikä. Loppuun saakka kuitenkin luin, ja oli siinä mielenkiintoisia näkökulmia muutamaan asiaan, ainakin vanhan kilpaurheilijan näkökulmasta. :)

Sari Vuoristo: Matkatoveri

*
Ensimmäinen kirja moneen vuoteen, jota en lukenut loppuun. Pakotan aina itseni lukemaan vähintään 50 sivua, ja jos edelleenkään ei nappaa, niin kirja saa mennä. Tästä en saanut kiinni, kerronta vaan vaikutti kovin teennäiseltä. Kikkailulta ajassa ja paikassa hyppien. Usein tuo kikka jopa tehoaa minuun, mutta ei tällä kertaa.