Torey Hayden: Aavetyttö

*****

Aloitin tämän kirjan lukemisen heti Nukkelapsen perään, kun kello oli vasta kolme iltapäivällä. No, seuraavana aamuna oli herätys neljältä, ja vaikka järki sanoi mitä, en pystynyt jättämään tätä kirjaa kesken. En pidemmäksi aikaa kuin satunnaisen kellon vilkaisun ajaksi. Siinähän meni sitten joutuisasti yhdeksän (9) tuntia, hupsista! Ei näin...

No, jokin tässä kirjassa kiehtoi paljon enemmän kuin Nukkelapsessa. Juoni oli yhtäläisempi, mutta täytyy sanoa, että olin lopussa pettynyt. Siinä selvisi niin paljon vähemmän kuin olisin halunnut. Mutta kun kirja perustuu tositapahtumiin, niin ei siihen mitään arvailuihin perustuvia "juu, näin oli" -kehitelmiä voi loppuun laittaa, tietenkään.

Joka tapauksessa kirjassa kerrotaan ala-asteikäisestä Jadie-tytöstä, jolla on melko sairaita puheita sen ikäiseksi. No, kannattaa lukea itse. Ja kannattaa myös katsoa, että on aikaa siihen lukemiseen. Oikeasti. :)

Syystä väsynyt Neksunne

Kuva www.suomalainen.com

Torey Hayden: Nukkelapsi

***

Luin jo aikaisemmin Haydenin kirjan, ja kerrontatyyli on täsmälleen sama. Itse asiassa ostin tämän kirjan sekä Aavetyttö-teoksen Suomalaisen pokkarialesta, kun totesin, ettei tuo Coetzeen kirja riitä enää paluumatkalle.

Samantyylinen kerrontatyyli alkoi hieman jo tympiä minua tämän kirjan aikana, mutta lasten kehitystä oli pakko seurata aina vain eteenpäin. Pystyin kuitenkin vaivatta jättämään kirjan kesken esimerkiksi nukkumaanmenoaikaan, eli kauhean koukuttavaksi kirja ei päässyt.

Vaikka kirjan keskeisin hahmo on 7-vuotias Venus, on kirjassa myös neljä ala-asteikäistä poikaa, joiden kehitystä seurataan lähes yhtä paljon. Ehkä tästä syystä kirja hyppii sen verran, että tuo mainitseminen keskeyttäminen onnistui oikein mukavasti, kun luku vaihtui.

Häiriintyneiden lasten tarinoihin hurahtanut
Neksunne

Kuva www.suomalainen.com

Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset

****

Tämä kirja ilmeisesti perustuu tositapahtumiin. Täysin suoraan sitä ei ainakaan lukemassani painoksessa sanota, mutta jostain syystä oletan niin. Kirjassa käsitellään kahden lasten psykiatrisen osaston potilaan ja yhden geriatrian osaston potilaan tarinoita heitä hoitavan psykologin eli Haydenin kautta.

Yksi tarinoista kertoo 9-vuotiaasta Cassandrasta, joka on siepattu yli kahdeksi vuodeksi kotoaan neljä vuotiaana. Häntä koskevat osat olivat omasta mielestäni kaikkein kiinnostavimpia, sillä etukäteen ei tekstin perusteella ainakaan pystynyt päättelemään mikä olisi hänelle avuksi.

4-vuotias Drake oli toinen lapsuuden valikoivasta puhumattomuudesta hoidettu potilas, ja hänen tilanteensa arvasin aika aikaisessa vaiheessa oikein. Tosin loppu oli hänenkin kohdallaan yllätys. Lisäksi kirjassa kerrottiin Gerdasta, joka oli vanhus, joka kärsi halvauksen jälkeisestä masennuksesta.

Kaikkia tarinoita yhdistää jollain tavoin kieroutunut suhde vähintään yhteen sukulaiseen, ja noiden suhteiden paljastuminen on myös tärkeä osa kirjaa. Olenkohan jotenkin sairaalloisen kiinnostunut ihmisten sosiaalisista suhteista, tai ainakin niiden vääristymistä..? :)

-Neksu-

Kuva www.bookplus.fi.

PS. Kirja oli minulla matkalukemisena välillä Jyväskylä-Espoo, ja sama takaisin. Oli juuri sopivan mittainen tuolle matkalle. :)