Luen tätä kirjaa parhaillaan. Täytyy sanoa, että kirjailijaa on vaikea uskoa samaksi henkilöksi kuin Cityn kirjoittajaa. Tekstit poikkeavat huimasti, ne ovat oikeastaan toistensa vastakohtia. Cityssä pureudutaan jokaisen mahdollisen yksityiskohdan sisään ja rakennetaan tarinoita yhden esineen ympärille, kun taas Silkin kerrontatyyli jättää todella paljon varaa omalle mielikuvitukselle ja tulkinnalle.
Silkki on todella koukuttava. Sivujakin on vain 114, mutta tätä on todella vaikea laskea käsistään hetkeksikään. No, onnistuin, kun kirjoitan tätä, ja samaan syssyyn ajattelin mennä nukkumaan. Ei tarvitse keskeyttää kahdesti...
Kerrontatyyli siis on todella vähäeleinen, tässä pieni näyte: "Hän kuului sitä paitsi niihin ihmisiin, jotka mielellään seuraavat omaa elämäänsä, pitäen tarkoituksettomana pyrkimystä elää sitä."
Toinen näyte on jotakin, mitä meidän kaikkien opettajiksi opiskelevien kannattaa miettiä. Ja mihin ehkä pitäisi pyrkiä... "Se huvitti häntä paljon enemmän kuin rahan ansaitseminen kahmalokaupalla. Opettaminen."
Kerrontatyyli on myös ajoittain jollain tapaa jopa piiloironinen. Vaikutelma syntyy ehkä toistosta, jota kirjassa hyödynnetään - mielenkiintoisesti. Enempää en oikein voi kirjasta kertoa paljastamatta siitä kuitenkaan juuri mitään. Silkin omintakeinen kerrontatyyli on ehkä kaikkein kiehtovinta siinä, mielestäni kääntäminen on myös onnistunut hyvin. Ainakin olettaen, että alkuperäisessä on vähintään yhtä omintakeinen tyyli, minun italian taidoillani ei käännöstä paljon lähdetä arvioimaan... Mutta näin tuntumalta sanoisin kuitenkin, että propsit kääntäjälle.
-Neksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti