***
Luin jo aikaisemmin Haydenin kirjan, ja kerrontatyyli on täsmälleen sama. Itse asiassa ostin tämän kirjan sekä Aavetyttö-teoksen Suomalaisen pokkarialesta, kun totesin, ettei tuo Coetzeen kirja riitä enää paluumatkalle.
Samantyylinen kerrontatyyli alkoi hieman jo tympiä minua tämän kirjan aikana, mutta lasten kehitystä oli pakko seurata aina vain eteenpäin. Pystyin kuitenkin vaivatta jättämään kirjan kesken esimerkiksi nukkumaanmenoaikaan, eli kauhean koukuttavaksi kirja ei päässyt.
Vaikka kirjan keskeisin hahmo on 7-vuotias Venus, on kirjassa myös neljä ala-asteikäistä poikaa, joiden kehitystä seurataan lähes yhtä paljon. Ehkä tästä syystä kirja hyppii sen verran, että tuo mainitseminen keskeyttäminen onnistui oikein mukavasti, kun luku vaihtui.
Häiriintyneiden lasten tarinoihin hurahtanut
Neksunne
Kuva www.suomalainen.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti