*****Aloitin tämän kirjan lukemisen heti Nukkelapsen perään, kun kello oli vasta kolme iltapäivällä. No, seuraavana aamuna oli herätys neljältä, ja vaikka järki sanoi mitä, en pystynyt jättämään tätä kirjaa kesken. En pidemmäksi aikaa kuin satunnaisen kellon vilkaisun ajaksi. Siinähän meni sitten joutuisasti yhdeksän (9) tuntia, hupsista! Ei näin...
No, jokin tässä kirjassa kiehtoi paljon enemmän kuin Nukkelapsessa. Juoni oli yhtäläisempi, mutta täytyy sanoa, että olin lopussa pettynyt. Siinä selvisi niin paljon vähemmän kuin olisin halunnut. Mutta kun kirja perustuu tositapahtumiin, niin ei siihen mitään arvailuihin perustuvia "juu, näin oli" -kehitelmiä voi loppuun laittaa, tietenkään.
Joka tapauksessa kirjassa kerrotaan ala-asteikäisestä Jadie-tytöstä, jolla on melko sairaita puheita sen ikäiseksi. No, kannattaa lukea itse. Ja kannattaa myös katsoa, että on aikaa siihen lukemiseen. Oikeasti. :)
Syystä väsynyt Neksunne
Kuva www.suomalainen.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti